Usein, kun ihmisiltä kysytään heidän harrastuksistaan, vastaukseen kuuluu matkustaminen. Se onkin mahtavaa, mutta vain siinä tapauksessa, kun tapahtuu vain silloin tällöin – mutta onko elintavaksi valittu matkustaminen harrastus? Sellaisissa tapauksissa, joissa asuinpaikaksi valitaan koko maailma ja siirrytään maapalloa pitkin mantereelta toiselle, sana ”harrastus” pitää sisällään kaikkea muuta kuin matkustamista.

Moni meistä unelmoi lähtöä maailmalle ja pelkkää matkustamista pienillä keikkatöillä, ja kyseinen ilmiö onkin tullut jo muotiin: tienataan mahdollinen määrä rahaa, pakataan reppu ja lähdetään lentokentälle, tapahtui sen jälkeen mitä tapahtui. Useamman reittikuukauden tai jopa viikon jälkeen matkustaminen muuttuu jo rutiiniksi, ja mitä silloin tehdään? Niin kuin normaalissa arkielämässäkin: haetaan elämäntarkoitusta ja pohditaan syviä filosofioita tai hankitaan uusi harrastus. Viimeksi mainittu on helpompi ja turvallisempi, ja paras tilanne on se, missä mietitään matkaharrastukset etukäteen ja mahdollisimman monipuolisiksi.

Itselläni on aina kulkenut moottoripyörä mukana, joka on sinällään jo itsenäinen harrastus, mutta sekin muuttuu helposti pelkäksi kulkuvälineeksi, jos sillä ei tee muuta kuin siirtyy paikasta toiseen. Keräsin kotiin jääkaappiin magneetilla kiinnitettäviä pullonavaajia, lähetin postikortteja ystäville jokaisesta isommasta kaupungista ja kävin lähettämässä ne aina postin kautta. Valokuvasin koko ajan, mutta se kuuluu matkustamiseen muutenkin. Kirjoittelin päiväkirjaa ja keksin helpompia teltanpystytys- ja tulensytytyskeinoja, yritin olla käyttämättä navigaattoria ja tein muutenkin kaikkea välillä kivaa, välillä tyhmää. Mitä ne oikeat ammattimatkustajat tekevät?

Hyväntekeväisyys

Siinä on jo enemmän ajatusta, varsinkin kun matkan suunta on köyhiin Afrikan tai Aasian maihin. Siellä on aina ongelmia ja aina tarvitaan apua muualta. Miksi ei muuttaisi omaa elämää jopa niin, että lähtisi parantamaan muiden elämän laatua? Kun tulee Intiaan, tapaa uskomattoman määrän apua huutavia perheitä, ja sama koskee monia muitakin maita. Kun jokaiseen tällaiseen tapaukseen perustaa nettiin hyväntekeväisyyskampanjan, voi auttaa muita ihmisiä ihan oikeilla teoilla ja samalla puhdistaa omaa karmaa, jos se on ehtinyt matkan varrella likaantumaan. Tällainen toiminta tuo mukanaan myös paljon uusia tuttuja, ystäviä ja mahdollisuuksia.

Keräily

Keräilyharrastus on siitä kätevä, että kerättävän valinta on loputtoman laaja. Voi kerätä kolikoita, postimerkkejä, ihmisten kasvokuvia, puiden lehtiä, matkalippuja, kenkänaruja… ja yksi pariskunta lähti maailmalle keräämään ääniä. Heillä on mukanaan kaikki tarvittava nauhoitustekniikka, ja he nauhoittavat ääniä joka paikasta, mihin tulevat, pitäen matkan lopputavoitteena maailman äänikokoelma. En muuten tiedä, ovatko jo palanneet matkoiltaan, mutta epäilen että eivät – eivätkä välttämättä palaa, vaan laativat projektinsa jossain muualla, rantabungalossa. Tämä on minun mielestäni sen verran erikoinen ja hieno tavoite, että on vuosien matkojen arvoinen: heidän matkansa lopputulos auttaa muita ihmisiä hahmottamaan, miltä kuulostaa iso eurooppalainen pääkaupunki, eteläamerikkalainen sademetsä, eri valtameret ja pienet kehitysmaiden kylät. Uskon heidän projektiin ja arvostan sitä, koska se pitää sisällään todella tärkeän, eri mantereilla asuvia ihmisiä yhdistävän tarkoituksen.

Ympäristöystävällinen toiminta

Kun kyseessä on kuukautta pitempi matka, voi miettiä myös luonnon pelastamista. Luontoahan pitää aina pelastaa: ihmisiltä, säältä, tulelta, tornadoilta ja tulvilta – niin, että joko ehkäistään huonot vaikutukset ennalta tai hoidetaan niiden seuraukset pois. Maailma on täynnä vapaaehtoisohjelmia, joiden merkeissä pääsee planeetan hienoimpiin piilopaikkoihin tekemään tärkeitä asioita, ja niissäkin on valinnanvaraa. Jos tykkää pingviineistä, Uusi-Seelanti on hyvä paikka lähteä laskemaan niitä valtameren rannalla; jos haluaa sademetsät kuntoon, voi mennä Cool Earthin kanssa tekemään istutustöitä; jos haluaa enemmän oikeuksia naisille… siinä on vaihtoehtoja. Koko jutun juju pähkinänkuoressa on se, että ennen maailmalle lähtöä kannattaa selvittää harrastusmahdollisuudet etukäteen ainakin pinnallisesti, koska ne tarkentuvat matkan varrella, mutta jos ei ole minkään näköistä käsitystä omista toiveistaan, matkan varreltakaan on turha etsiä itselleen inspiraatiota.