Koskaan ei tulisi ajatelleeksi, että pakettiauto tarjoaa paljon hauskemmat ajanviettomahdollisuudet kuin tuunattu bemari. Parin vuoden Volkswagen Transporterin omistuksen jälkeen voin sanoa: se tarjoaa. Kaverilta löytyy myös isompi vaihtoehto isompaan hauskanpitoon eli Ford Transit, johon hauskanpitovarusteita ja -välineitä mahtuu reippaasti enemmän. Mitä ne ovat?

Lumihangessa: Pakettiauto, Moottoripyörä ja Lumilaudat

Ei mitään erikoista, eikö niin? Talvella on välillä iso kynnys lähteä jonnekin kaupungista ja lautailla rinteessä tai tehdä ihan muuten vain joku hieman rasittavampi päiväretki metsään. Silloin aiheellisiksi nousevatkin lähialueiden pellot ja pienet metsät. Mitä tehdä? Meitä oli yleensä sopivasti kolme kaveria, jotka mahtuivat hyvin pakettiauton etupenkille, enduro-moottoripyörä ja lumilaudat. Ja pari pitkää vaijeria ja joskus vielä jopa moottorikelkka, jota ei meidän omistuksesta löytynyt, mutta löytyi vuokraamalla.

Ensimmäinen enduro-pyöräkokemukseni on vasta vajaan vuoden vanha, ja sekin kuivalla ja vanhalla crossiradalla, jota kukaan ei enää käytä tarkoitukseensa. Rehellisesti sanoen, pyöräkään ei ollut mikään aito enduro vaan naurettavan pieni pitbike, joka kulki kuitenkin lujaa tällaisessa ympäristössä käytettynä ja kiipesi kiltisti joka mäkeen. Hyppääminenkin sillä onnistui, mutta vasta kunnon enduro-pyörän jälkeen: sillä oli jo paremmat alustat, sitä oli helpompi hallita ja se on ollut tehokkaampi. Ensimmäinen lennon tunne moottoripyörällä on aivan uskomaton – suosittelen! – eikä yhtään niin pelottavaa kuin alun perin voisi tuntua olevan. Tosin kun maahan iskee ensin etupyörä takapyörän sijaan, kaatumisen riski on hyvin suuri, mutta kun osaa hallita pyörän, selviää siitäkin tilanteesta kunnialla. Eli jotain kokemusta oli. Ja sitten lumihankeen!

Lumilauta on siinä mielessä erittäin monipuolinen urheiluväline, koska sitä pystyy käyttämään rinteellä, leijalautailun osana ja sen voi laittaa kiinni mihin tahansa moottorikäyttöiseen kulkuneuvoon… ja homma toimii: kuljet lumessa laudalla nopeammin kuin rinnettä alas. Mitä pitempi vaijeri on silloin vetävässä kulkuneuvossa kiinni, sitä paremmin pystyy hallitsemaan lautaa ja tekemään omia reittivalintoja. Kymmenen metriä on sopiva, viisitoista on erinomainen.

Oli Tavallinen Talvipäivä

Itse asiassa, ei se mikään talvipäivä enää ollut vaan kansainvälinen naistenpäivä. Ajoimme parikymmentä kilometriä kaupungista poispäin suuntana itä, parkkeerasimme auton ja otimme kamat esille. Ympäröivät porukat olivat hieman ihmeissään, mutta mitäs siitä? Toinen hyppää moottoripyörän selkään, toinen ottaa laudan ja vaijerin ja menoksi. Netissä on monta videota, mitä hulluja temppuja ihmiset tekevät lumilaudoilla vastaavalla tavalla, ja meikäläisenkin usea luu- ja nivelvamma johtuu juuri tällaisista hauskoista hetkistä, mutta se kannattaa: siinä koetellaan luottamus omiin kavereihin, itseensä, omiin laudan ja moottoripyörän hallintataitoihin sekä oma reaktionopeus. Kaikkihan olemme tietoisia siitä, että reaktionopeus kehittyy, kun sitä treenaa, eikö vain?

Vaihdoimme paikkoja ja kulkuneuvoja useamman kerran, menimme köysillä ja ilman, ja nautimme auringosta. Seuraavan kerran, kun mukana oli myös moottorikelkka, päivä meni vielä paremmin: huikeita nopeuksia lumihangessa, missä on sekä tekniikkaa että vasta kehittyvää taitoa, ja kelkka pystyy vetämään useamman kuin yhden lautailijan. Silloinkaan ei vammoilta säästytty – se kuuluu asiaan ja on täysin normaalia. Yksi hieno päivä maksaa kyllä ne pienemmät ja isommat epämukavuudet: kaveri ei pysty enää soittamaan kitaraa sormimurtuman jälkeen, meikäläinen onnistui liukastumaan lumessa tennarit jalassa ja saada olkapääni pois sijoiltaan ja kolmannelle kaverille kaikki meidän kärsimykset olivat jo muutenkin tarpeeksi vakava trauma. Ja näin se tapahtuu joka kerta: tuhmasti, hauskasti, vastuullisesti ja onnellisia hymyjä naamoissa. Onneksi joskus oli vaan pakko ostaa pakettiauto henkilöauton tilalle. En vaihda.