Kissan pitäminen kotona on vastuu, koiran pitäminen on sitäkin vakavampi lapsista puhumattakaan. Kun kaipaa kuitenkin jotain elävää ja kaunista omaan kotiin, perhosten kasvatus on erinomainen aloitus. Kyllä, ihan oikeasti: perhosten kasvatus! En olisi itsekään koskaan ajatellut asiaa, kunnes yksi kaveri, floristi koulutukseltaan, toi kotiini mahtavasti suunnitellun kukkakimpun. Kukat olivat eläviä, värikkäitä ja koko kimpun tyyli oli niin täydellinen, että oli jo etukäteen sääli heittää se jossain vaiheessa kuivuneena pois. Silloin ajattelin: mikä voisi olla hyvä vaihtoehto jatkuvalle kukkien ostamiselle? Perhoset!

Kaunista Ja Yksinkertaista

Meidän pohjoismaisessa luonnossa perhosia ei ole niin monta lajia kuin jossain lämpimissä maissa, mutta ihan tarpeeksi perhosten kotikasvattamiseen. Sen lisäksi luonto tekee joka olennostaan hienon ja harmonisen, ja ”ruma perhonen” kuulostaa vähintään oudolta. Perhosten katselu saa mielen rauhoittumaan jopa kaupungin ruuhkassa, ja niiden keveys keventää myös katsojan mielialaa sekä luo kotiin helpon, leppoisan tunnelman. Myös tyylisesti perhoset voivat auttaa jokaista: niiltä saa ideoita sekä ilta- että työlounaspukuun, uusia väriyhdistelmäajatuksia ja kodin koristevinkkejä. Ja niille, ketkä epäilevät vastuuta: perhosia ei tarvitse ruokkia aikataulun mukaan, niiden kanssa ei tarvitse lähteä aamu- ja iltalenkille eivätkä ne tuo likaa ruokapöytään tai sänkyyn. Täydellinen valinta.

Harrastuksen aloitus on myös helppoa. Toukat voi kerätä syksyllä valmiiksi ja laittaa ne muovipurkkeihin, joihin lisäksi vähän hiekkaa ja ravintokasveja, minkä jälkeen ne voi jättää jääkaappiin talvehtimaan. Luonnossa toukat siirtyvät talveksi maan alle, joten jääkaappi on sekä lämpötilaltaan että kosteudeltaan hyvin lähellä toukkien luonnollista talvehtimispaikkaa. Toukokuussa on löydettävä sopiva lauantaipäivä, jonka viettää luomassa toukille uutta kotia: sen on parasta olla tyhjä akvaario, jonka pohjalle laitetaan muovipurkkien tapaan hiekkaa, sammalta tai heinää, voi laittaa pieniä kukkasia ja myös pieniä oksia, jotta vastasyntynyt perhonen voisi aloittaa elämänsä mahdollisimman luonnonläheisissä olosuhteissa.

Kun perhoset ovat kuoriutuneet eikä niitä haluaisi päästää kotipihalta täysin pois, voi niille järjestää ruokintapaikan. Tottuminen tällaisiin lemmikkeihin ei kuitenkaan kannata, koska aikuinen perhonen elää vain muutaman viikon eikä ole vuoden ajan masennuksen arvoinen, pari surupäivää riittää. Ruokintapaikka saa perhoset pysymään ympärillä vielä jonkun aikaa, ja jos sellaiselle on tarvetta, kannattaa huolehtia vain seuraavista: pitää olla hyviä perhoskasveja, kuten syreeniä, ja käyneitä hedelmiä ei kannata viedä heti roskakatoksen alle, koska perhoset tykkäävät tällaisista hajuista. Ruokintapaikalle voi hoitaa myös erillisen valaistuksen, jotta perhoset löytävät sinne myös yöllä.

Harrastuksen Jatkaminen

Kaikista eettisin toimintatapa taitaa ainakin omasta mielestäni olla perhosten päästäminen vapaalle heti niiden kuoriuduttuaan. On kivaa ja kaunista, kun ne jäävät kotiin, ja niitä voi houkutellakin jäämään, mutta täysin luonnon vastaista on pitää niitä kotona väkisin. Mitä tapahtuu, kun perhonen kuolee? Todennäköisesti, jos perhosta ei pidetä missään lukittuna, se kuolee jossain luonnossa ja sitä on turha etsiä. Jotkut harrastavat sellaistakin lajia kuten perhoskeräilyä, joka vaatii perhosten tarkoituksellista myrkyttämistä ja sen jälkeen vielä tietynlaista käsittelyä ennen perhoskokoelman täydentämistä. Maailma on täynnä tällaisia harrastajia, jotka nauttivat kokoelmistaan eikä kukaan yleensä paheksu perhoskeräilyharrastusta, mutta omasta mielestäni on vain väärin kiinnittää joskus hengissä ollut otus neulalla tauluun ja merkitä vielä siihen sen kuolemapäivä, lajityyppi ja niin edelleen. Ne ovat niin hienoja ja kevyitä, miksi niitä pitäisi käsitellä kuin kauppatavaraa?

Vielä yksi syy harrastaa perhosten kasvattamista kotona on niiden kaunis käyttö: ne voidaan päästää vapaaksi esimerkiksi häissä, tai ne voidaan tuoda kukkakimpun mukana lahjaksi ja niiden avulla voi mennä jopa kosimaan: kuka tervejärkinen nainen sanoo ”ei”, kun saa tällaisen romanttisen lahjan?