Tiesitkö, että jopa täysin liikkumaton ihminen voi harrastaa liikuntaa? En minäkään tiennyt, kunnes teini-ikäisenä minulle kerrottiin, että shakki ja jopa pokeri on monessa maassa luokiteltu omaksi urheilulajiksi. Jotkut sanovat vielä, että shakki on ehkä lumilautailua vaarallisempi laji: kun nukahtaa pöydän eteen ja pää putoaa shakkilaudan päälle ja silmä osuu johonkin terävämpään pelinappulaan. Hyi. Pokeria koskee melkein sama asia: raivostunut ja täysin tilttaantunut pelaaja voi yhtäkkiä ottaa puukon esiin taskusta ja tappaa vastapelaajan. No, nykyaikana vähemmän, mikä lohduttaa.

Urheillaan Istuen

Shakkia ollaan pelattu jo vuosisatoja. Nykymaailmassa järjestetään useita erilaisia, isompia ja pienempiä shakkikilpailuja, ja vaikka se alusta saattaakin vaikuttaa varsin tylsältä peliltä, se vie mukanaan hyvin helposti varsinkin haasteita kaipaavan ihmisen. Koko pointti on siinä, että se perustuu logiikkaan, ja minun on pakko sanoa, että ehdin elää jopa 24-vuotiaaksi ennen kuin tutustuin peliin. Minkälaista se oli? Mainitsin kerran puolisolle, että haluaisin myös itsekin kokeilla shakin pelaamista, kun puolison kaveri kävi meillä kertomassa miten menestyi kotiturnauksessa. Silloin oli syntymäpäiväni lähellä ja sain lahjaksi hienon shakkilaudan, joka on sen jälkeen pysynyt rauhassa kirjahyllyssä vielä pari vuotta pölyä keräämässä. Puolisolta ehdin jo lähteä ja muuttaa jopa toiseen maahan, missä tuoreelle elämäkumppanille ehdotin: pelataanko shakkia? Minä en nimittäin osaa, mutta haluan kokeilla. Ja mehän kokeilimme.

Kyseinen ystävä oli hyvä shakissa. Ei mikään mestari, mutta kelpo tyyppi opettamaan perusasioita, jotka riittää ymmärtää yhden kerran ja sen jälkeen voi kehittää omaa pelityyliä omien loogisen ajattelun mahdollisuuksien mukaan. En voi sanoa, että olen maailman loogisin ihminen, ja nämä pitkät talviset peli-illat paljastivat asian kokonaan: nyt en voi sanoa, että olen vähänkään looginen. Yleensä nämä illat vietettiin viskilasi kädessä ja shakkilauta pöydässä, ja viisaiden juomalasin tyhjenemisen myötä shakkiajatusmaailma kehittyi koko ajan nopeammaksi, mutta ajatukset oli yhä vaikeampi ottaa kiinni. Kymmenien pelien joukosta voitin vain yhden niin, että se kesti vajaat kymmenen minuuttia. Loput pelit olivat ajatuksen tuskaa, epäilyjä, naurua, laskemista ja aivojen ylivoimaista jännitystä. Meikäläisen tapauksessa shakki sai minut jopa epäilemään järkevyyttäni. No… ehkä ei ole sopiva urheilulaji minulle, mutta ajanviettotapana aivan erinomainen, kun yhtäkkiä jostain muodostuu vapaa-aikaa. Ja ilahduttaa se, että jopa näin keittiössä, viskilasi kädessä istuen voi rehellisesti sanoa: minä urheilen. Heh.

Aloituksen Kynnys

Aloitus on vaikeimmillaan silloin, kun jotain on kerrottu nappuloista lapsuudessa, mutta siitä on jo vuosia ja kaikki tieto ehti jo mennä täysin sekaisin ja vääristyä totaalisesti. Parempi, kun unohtaa kaiken opetetun ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ensin opetellaan nappulat ja niiden kulkutavat – ja heti peliin. Kannattaa tehdä nimenomaan näin, koska vaikka shakki onkin fiksujen peli, se on helpompaa opetella käytännössä eikä lukemalla paksuja kirjakasoja tai googlettamalla kaikkia mahdollisia pelistrategioita. Niihin kannattaa perehtyä vasta siinä vaiheessa, kun oma päättelykyky alkaa kärsiä ja kun pelivaihtoehtoja alkaa olemaan enemmän kuin yksi: silloin niistä pitää valita ja siinä määräytyykin pelin jatko. Tässä vaiheessa voi mennä jo syvemmälle ja ryhtyä harjoittelemaan maailmanmestariksi!

Joka tapauksessa, shakki on hieno peli ja oma taitolajinsa. Varsinkin jos tekee fyysistä työtä, shakki pelastaa illan: aivot virkistyvät eivätkä koskaan laiskottele liikaa. Erinomainen vastapaino käsityölle: samalla tavalla kuin lenkkeilykin on erinomainen ajanviettotapa toimistopäivän päätteeksi. Menestystä uuteen lajiin!