Pokerin eniten pelatusta versiosta, texas hold’emista, on puhuttu vaikka mitä: se on uhkapeli, siihen menettää kaikki rahat ja omakotitalot ja vaimot kaikkine lapsineen ja pikkuhousuineen ja kaiken lisäksi se on täysin tyhmää, tuloksetonta ajan tappamista. Kaikkea siitä voi ajatella ja eri kansat ajattelevatkin asiaa täysin eri tavoilla: joissakin valtioissa se on oikea urheilulaji ja joissakin kokonaan kielletty uhkapeli – kolikkoautomaattien kanssa samassa rivissä.

En Olisi Ikinä Uskonut

Oma pokerikokemukseni alkoi jo 17-vuotiaana, kun huomasin kämppäkaverin pelaavan nettiturnauksia. Ensimmäinen reaktioni oli: mitä? Pelaat pokeria? Millä me se kämppävuokra sitten maksetaan?! Sitten seurasi muutama pikkuriita parin viikon aikana ja sen jälkeen tartuin hommaan myös itse. Tähän on pakko lisätä, että olen hyvin impulsiivinen ihminen, ja meikäläisen tapauksessa turnauspelit eivät ole paras vaihtoehto: niissä saa pelata ikuisuuden, ja jossain vaiheessa päähän vain iskee se tunnettu TILT – ja peli on menetetty. Se siitä. Käteispelejä en ole silloin vielä hirveästi pelannut, mutta kävimme säännöllisesti Lappeenrannan kapakoissa järjestettävissä turnaustapahtumissa – ja menestyimme suhteellisen hyvin. Ne olivat ilmaisia, palkinnoksi sai drinkkilippuja tiskille ja lohdutuspalkinnoksi yleensä hyvää seuraa. Siis yllättävän hyvää kapakkailmapiiriin, koska välillä sinne kokoontui tällaista ajattelevaa ja laskevaa porukkaa, joka on oikeasti kiinnostunut ja jolla on oikeasti joku idea päässä. En olisi ikinä uskonut, mutta vuoden päästä muutin jo pääkaupunkiseudulle ja opiskelun ohella tein… pokerijakajan hommia kapakkaturnauksissa!

Työmme On Ilomme

Alusta se tuntui ihan hirveältä. En osannut laskea potteja tarpeeksi nopeasti enkä puhunut stadislangia ja käytin jopa karjalaismurretta. Pelaajat suhtautuivat meikäläiseen kuitenkin hyvin ja kärsivällisesti, ja vielä kahden opiskeluvuoden päästä olin jo valittu firman vuoden parhaaksi kapakkadiileriksi, mistä tuli mahdollisuus mennä Tallinnaan pelaamaan jotain muka kallista turnausta. Siinä turnauksessa pyörin noin viisitoista tuntia ja lähdin tyhjin käsin juuri ennen finaalipöytää. Höh. Niin kuin jo mainitsin: turnaukset eivät ole meikäläisen peliä! Pari kuukautta sen jälkeen keskityin opiskeluun jo vakavasti ja jätin nämä iltahommat kokonaan. Pokeri on kuitenkin vieläkin mukana elämässäni.

Pelaajaparatiisi: Raskasta!

Mikä on se kaupunki? Mikä? Jenkkien Nevadassa sijaitseva… Las Vegas, tietysti! Jokainen pokeripelaaja haaveilee ainakin yhdestä pelistä Vegasissa, missä voi James Bond -tyylisen käden jälkeen mennä Bellagio-hotellin edustalle, sytyttää sikari ja nauttia hienosti valaistuista suihkulähteistä. Ja minähän menin. Las Vegas on täynnä muutakin tekemistä, ja meikäläisen seikkailuista ehkä pienin on ollut juuri tämä Bellagio-meininki lauantai-iltana, ja yö siinä hotellissa maksoi melkein puoli tuhatta taalaa, mutta oli sen arvoinen: sinä yönä en nukkunut. En koskenut pokeripeleihin ensimmäiset neljä päivää ja ajelin siellä moottoripyörää, kävin tekemässä kaikkea kivaa, ja lopuksi oli suunniteltu tämä Bellagio-peli. Istahdin pokeripöytään, kun kello ei ollut edes puoliyötä, ja siitä se alkoi: ensimmäiseksi ymmärsin, että olisin hyvä diileri työskentelemään siellä. Se ajatus siirtyi heti taakse, kun sain kahdensadan taalan sijaan pienen kasan pelimerkkejä eteen ja sokerittoman jääkahvin…

Peli loppui minun osaltani vasta puoli seitsemältä aamulla. Se oli raskasta, aivot kiehuivat ja päässä kuului outoja ääniä, siellä kolisi pelimerkkejä ja pyöri numeroita, kertolaskuja ja se oli jo aivan täynnä jääkahvia. Pelaajat vaihtuivat ympärilläni, mutta kaksi slovakkia olivat hyvin vahvoja: he kestivät yli kolme tuntia. Nousin pöydästä täysin rikkinäisenä ja ylimääräinen tonni taalaa taskussa. Nukkumaan. Luulisiko, että pakkaan sen voitetun tonnin matkalaukkuun ja lähden kotiin? No ei. Se, mikä on ollut Vegasissa, pysyy Vegasissa: seuraavana, paluulentoa edeltävänä työnä sama raha oli menetetty samassa hotellissa. Mutta hei! Jos aivot kaipaavat jotain erikoisempaa toimintaa ja on olemassa joku pieni rahamäärä, jonka voi säälimättä hävitä – suosittelen ehdottomasti. Siihen ei jää kiinni, jos osaa ajatella kylmästi. On pokerissa tuuripuolia olemassa, mutta mitä enemmän ajatusta on pelissä kiinni, sitä suuremmat mahdollisuudet kasvaa oikeaksi peliammattilaiseksi. Bluffaanko?